Vietämme suurimman osan ajastamme sisätiloissa. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, millaista sisäilmaa hengitämme. Epäpuhtaudet sisäilmassa heikentävät elämänlaatua ja aiheuttavat monenlaisia terveysongelmia, mutta onneksi niistä pääsee eroon yksinkertaisilla ratkaisuilla.
Ilma, jota hengitämme koostuu noin 78 prosenttisesti typestä ja 21 prosenttisesti hapesta. Vaikka happea on vähempi määrä, vie se päähuomion ja ihan syystä; happi on elintärkeä alkuaine solujen toiminnalle. Happi on kuitenkin melko tujua sellaisenaan, joten tarvitaan typpeä laimentamaan sitä eliöille sopivaksi. Viimeinen prosentti ilmasta koostuu argonista ja muista kaasuista. Näistä kaasuista koostuvaa seosta kutsutaan puhtaaksi ilmaksi ja sen tunnistaa hajuttomuudesta.
Mikäli ilmaan pääsee epäpuhtauksia, sen viimeisen prosentin pitoisuudet muuttuvat. Osa kaasuista on sellaisia, ettei niitä tarvita kuin äärimmäisen pieni määrä, jotta ilma pilaantuu. Esimerkiksi otsonin on todettu aiheuttavan terveyshaittoja jo pienissä pitoisuuksissa ja näin ollen otsonia tuottavia laitteita ei saa käyttää tiloissa, joissa on ihmisiä. Hiilidioksidia oli ennen teollistumista ilmakehässä 0,03%, tällä hetkellä sitä on 0,04 % ja ongelmat ovat jo ilmiselviä.
Autot lisäävät pääasiassa hiilidioksidin ja typen oksidien määrää, teollisuus taasen VOC- päästöjen sekä erilaisten hiukkasten määrää. Tavallinen puun poltto kotitakassa nostaa sekin hiilidioksidin määrän pientaloalueilla huolestuttavan korkeaksi.
Sisäilma koostuu pääosin samoista kaasuista, koska ulkoilman kaasut siirtyvät ilmanvaihdon kautta sisätiloihin. Kuinka paljon ilman epäpuhtauksia sisäilmaan ulkoa pääsee, riippuu siitä, minkälaisessa ympäristössä tilat sijaitsevat, ja minkälaisin suodattimin ilmanvaihtolaitteet on varustettu.
Ympäristön lisäksi sisäilmassa on kaasuja, jotka ovat peräisin rakennuksen rakennusmateriaaleista, sisustusmateriaaleista, mahdollisista kosteuden vaurioittamista rakenteista, ihmisestä itsestään sekä hänen toiminnastaan.
Ihminen vapauttaa ulos hengittäessään sisäilmaan hiilidioksidia, jonka määrä saattaa riittämättömän tai toimimattoman ilmanvaihdon takia nousta lukemiin, jotka aiheuttavat sisäilman tunkkaisuutta, väsymystä, päänsärkyä ja niiden kautta myös työtehon alenemista. Hiilidioksidin lisäksi ihmisestä haihtuu vesihöyryä, mikä sekin tilassa, jossa ilma ei vaihdu, aiheuttaa epämukavuutta.
Sisäilman kannalta merkittäviä kaasumaisia yhdisteitä ovat hiilidioksidin lisäksi hiilimonoksidi, eli häkä, otsoni, rikkidioksidi yhdessä muiden rikkiyhdisteiden kanssa, typen oksidit ja ammoniakki. Sisäilmassa on myös satoja orgaanisia kaasumaisia yhdisteitä, joiden kokonaismäärää kuvataan VOC-määrällä.
Kuinka paljon sisäilmaan jää epäpuhtauksia, riippuu paljolti siitä, miten tilojen ilmanvaihto toimii, ja miten sisäilma saadaan ongelmatilanteissa puhdistetuksi. Ilmanvaihdon toiminnan varmistaminen ja ongelmiin puuttuminen kannattaa saman tien, koska pitkittyessään altistus saattaa aiheuttaa monenlaisia sisäilmaoireitaallergisesta nuhasta kroonisiin sairauksiin.
Baumedin ilmanpuhdistusratkaisut eivät poista itse ongelmaa, mutta niiden avulla ilma saadaan puhdistettua tehokkaasti eikä tiloista tarvitse välttämättä poistua esimerkiksi homekorjausremontin ajaksi.
Minkälainen puhdistusmenetelmä toimii parhaiten riippuu epäpuhtauksien laadusta. Mekaaninen suodatus tuhoaa tehokkaasti ilmasta kaasumaisia haitta-aineita ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia. Mikäli halutaan päästä käsiksi kaikkein pienimpiin mikrobeihin, bakteereihin, viruksiin ja homeitiöihin, löytyy ratkaisu UVC-teknologiasta tai bipolaarisesta ionisaatiosta.
Mikrobit sisäilmassa
Mikrobit ovat paljaalle silmälle näkymättömiä pieneliöitä, ja niihin kuuluvat muun muassa bakteerit, arkkieliöt, virukset, homeet, hiivat ja sienet. Mikrobeja esiintyy kaikkialla, missä vain on elämää, jopa elämän kannalta äärimmäisissä olosuhteissa. Itse asiassa ilman mikrobeja ei olisi elämää. Eräiden arvioiden mukaan maailmassa on 5 kvintiljoonaa, eli 5 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 mikrobia.
Näin ollen mikrobeja on myös sisäilmassa. Osa mikrobeista on meille hyödyllisiä, osa haitallisia ja suurin osa yhdentekeviä.
Virukset ja bakteerit tunnetaan pääosin pahiksina, mutta on niistä hyötyäkin; virukset tuhoavat toisia viruksia ja bakteerit bakteereita. Jos ja kun sisäilmassa olevat virukset tai bakteerit pääsevät elimistöömme, ne jatkavat taistelua siellä.
Väylät elimistöön kulkevat nenän, suun, ihon haavojen sekä tiettyjen hyönteisten puremien kautta.
Mikäli immuunijärjestelmämme toimii tehokkaasti, virusten ja bakteereiden tunkeutumisesta ei koidu seurauksia, muissa tilanteissa ne sairastuttavat. Oireet ja niiden vakavuus riippuvat immuunitilan ja tartunnan saaneen henkilön fyysisten ominaisuuksien lisäksi viruksen tai bakteerin tyypistä.
Virusten ja bakteereiden tavoitteena on levittäytyä mahdollisimman laajalle, niinpä ne leviävät ihmisestä toiseen aivastettaessa, yskittäessä ja jopa hengitettäessä. Tutkimusten mukaan aivastus saa pisarat lentämään kuuden metrin päähän. Hengistys levittää niitä metrin verran. Ilmassa leijuessaan bakteerit ja virukset kulkeutuvat huoneesta toiseen ilmavirtojen mukana.
Flunssa- ja muut hengitystieinfektiot ovat yleisimmät syyt lääkärissäkäyntiin ja neljänneksi suurin sairauspoissaoloja aiheuttava syy. Niiden aiheuttajat yhdessä homeitiöiden kanssa voidaan kuitenkin neutraloida yksinkertaisesti muun muassa UVC-teknologian sekä bipolaarisen ionisaation avulla.
Salakavala radonkaasu
Radon on radioaktiivinen kaasu, jota muodostuu luonnollisesti uraanin hajoamisprosesseista maaperässä, kalliossa sekä maanalaisissa vesivaroissa. Kun radon hajoaa, se tuottaa radioaktiivisia hiukkasia, jotka saattavat kulkeutua rakennuksen perustuksissa ja lattiassa olevien rakojen kautta sisätiloihin.
Radon ei ole havaittavissa aistein. Sitä ei voi nähdä, maistaa tai haistaa, joten altistuminen voi jatkua siitä tietämättä. Pitkäaikainen altistuminen radonille on vakava terveysriski.
Radonin määrä maaperässä vaihtelee alueittain ja se, pääseekö radon sisätiloihin riippuu rakennuksen rakenteellisista ominaisuuksista.
Onneksi radonin torjunta sisätiloissa on mahdollista. Radonpitoisuudet voidaan mitata helposti testaamalla, ja rakennusten omistajat voivat ryhtyä toimenpiteisiin sen poistamiseksi tai määrän vähentämiseksi. Erilaisten radonia poistavien menetelmien, kuten radonimurin ja radonkaivon, radonin suodattamisen sekä eristämisen lisäksi oleellista on tukkia vuotoreitit, joita pitkin radon sisäilmaan kulkeutuu sekä huolehtia tehokkaasta ilmanvaihdosta.
Ilmanvaihdon tehostamiseen Baumedi tarjoaa ratkaisuksi tilakohtaista ilmanvaihtoa. Menetelmä ei sekoita olemassa olevien ilmanvaihtojärjestelmän toimintaa ja se on varustettu lämmön talteenoolla.
Hometoksiinit sisäilmassa
Hometoksiinit ovat homesienen aineenvaihduntatuotteita, joita syntyy tiettyjen homelajien kasvaessa ja lisääntyessä kosteissa sisätiloissa.
Hometoksiinien tutkimus on vielä vähäistä ja tutkimusmenetelmiä niiden kartoittamiseen kehitetään parhaillaan.
On kuitenkin näyttöä siitä, että altistuminen hometoksiineille voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten allergisia reaktioita, hengitystieinfektioita, ihon ärsytystä ja jopa vakavampia sairauksia sekä neurologisia oireita. Erityisen herkkiä hometoksiineille ovat ihmiset, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä tai olemassa olevia hengitystieongelmia.
Bipolaarinen ionisaatio ei tietenkään poista itse ongelmaa, eli hometta, mutta se toimii ensiapuna ja sen avulla tiloista ei välttämättä tarvitse siirtyä väistötiloihin homeremontin ajaksi.
Savu sisäilmassa
Savu sisäilmassa voi johtua monista lähteistä, kuten tupakan ja kynttilöiden poltosta, ruuanlaitosta, takan käytöstä, sähkölaitteiden ylikuumenemisesta sekä mahdollisista palovahingoista. Riippumatta siitä, mistä savu johtuu, sen läsnäolo sisäilmassa on aina haitallista.
Savu sisältää aina hengitettynä vaarallista hiilimonoksidia, eli häkää.
Sisäilman savu sisältää kemikaaleja ja hiukkasia, jotka leviävät ilmassa ja tunkeutuvat keuhkoihin hengitettäessä. Tavallisimpia savun aiheuttamia oireita ovat silmien ja nielun kirvely, yskä, huimaus, päänsärky sekä hengitysongelmat. Savun hengittäminen heikentää limakalvojen puolustusmekanismeja, mikä saa aikaan sen, että allergeenit pääsevät helpommin vaikuttamaan elimistöön. Pitkäaikainen savulle altistuminen lisää myös riskiä sairastua vakaviin hengityselinsairauksiin.
Savun hajulla on myös vaikutusta ihmisten viihtyvyyteen sekä keskittymiseen.
Savunpoistossa yleisesti käytetty bipolaarinen ionisaatio neutraloi savun lisäksi tehokkaasti myös muut epäpuhtaudet sisäilmassa, kuten mikrobit, teollisuuden ja liikenteen saasteet, hajut sekä siitepölyn.
